Kotieläintuotannon hyötysuhde
Ihmisille kelpaavan ravinnon käyttö rehuna Suomessa
Ravintotase-tutkimuksen perusteella suurin osa ( noin 80 %) Suomessa käytetystä viljasta syötetään eläimille (taulukko 3). Ihmisravitsemukseen soveltuvia rehukasveja käytettiin vuonna 2007 Suomessa eläinten ruokintaan seuraavasti: tuotantoeläimet söivät 166 kertaa enemmän ohraa, 13 kertaa enemmän kauraa, 11 kertaa enemmän maissia ja vehnää suunnilleen yhtä paljon kuin ihmiset. Tämän lisäksi eläimet söivät 36 milj. kiloa ihmisravitsemukseen hyvin soveltuvaa soijaa.
Taulukossa 3. esitettyjen lukujen tarkoituksena on havainnollistaa kuinka paljon me käytämme tuotantoeläinten ruokintaan sellaisia elintarvikkeita, joita voisimme halutessa syödä itse, jatkojalostaa elintarvikkeiksi (kts.Yosa , Keiju kaurajuoma) tai yrittää myydä ulkomaille. Vaikka vastaavia viljamääriä ei olisi tarvetta syödä juuri Suomessa, on ylipäätään tarpeellista kyseenalaistaa sellaisen ravinnon käyttö eläinrehuna, joka on täysin kelvollista ihmisravitsemukseen, varsinkin kun noin 20 % maapallon väestöstä on selvästi aliravittuja.
Jo pelkästään suomalaisille tuotantoeläimille syötettävästä soijasta riittäisi suomalaisille 7 kiloa soijarouhetta henkeä kohden, mikä vastaa proteiinisisällöltään arviolta 14 kiloa sian jauhelihaa ja noin 50 prosenttia suomalaisten sianlihan kulutuksesta. Nyt eläimille syötettävästä soijasta ei saada kaikkia ravintoaineita ihmisravitsemukseen (kts. kuvio 5.) ja soijasta suuri osa menee hukkaan, kun sitä käytetään sikojen ruokinnassa.
Taulukko 3. Tuotantoeläinten ja suomalaisten ihmisten viljan ja muiden rehukasveiksi soveltuvien elintarvikkeiden kulutus vuonna 2007 (Ravintotase 2007).
| Ruoka-aine | Kotieläimille (kg/v) | Ihmisille (kg/v) |
|---|---|---|
| Ohra | 1 000 000 000 (1 mrd.) | 6 000 000 |
| Kauraa | 500 000 000 (0,5 mrd.) | 38 000 000 |
| Vehnää | 300 000 000 (0,3 mrd.) | 338 000 000 |
| Ruista | 100 000 | 87 400 000 |
| Maissia | 53 000 000 | 4 700 000 |
| Melassia | 40 000 000 | 1 600 000 |
| Hernettä | 5 000 000 | 6 200 000 |
| Rypsi- ja rapsirouhetta | 168 000 000 | (määrä liian pieni tilastoitavaksi) |
| Auringonkukan siemeniä | 8 000 000 | (määrä liian pieni tilastoitavaksi) |
| Soijarouhetta | 36 000 000 | (määrä liian pieni tilastoitavaksi) |
Viljasta lihaa, mutta tehottomasti
Mikäli viljasadon sisältämä energia siirtyisi suoraan eläintuotteeseen, kuten lihaan tai maitoon, ei suoranaista "ongelmaa" olisi. Vilja ikään kuin muuttaisi muotoaan, mutta sen sisältämä energia ei häviäisi mihinkään. Tosiasiassa viljan ja muun rehun sisältämästä energiasta siirtyy lopputuotteeseen vain pieni osa, kuten tapahtuu sianlihan tuotannossa (kuvio 5.) tai erityisesti naudanlihan ja maidon tuotannossa.
Jos lihasialle syötetään elämänsä aikana esimerkiksi 400 kiloa lähinnä viljaa sekä soijaa ym. rehukasveja, näiden energiasisällöstä vain 23 % päätyy lopulta lihaan. Käytännössä siis 400 kiloa rehua tuottaa noin 92 kiloa ravitsemuksellisesti arvokasta lihaa, jota vaihtelevasti hyödynnetään ihmisravitsemuksessa ja 300 kiloa rehua menee sian elämän ylläpitämiseen ja siten ihmisravitsemuksen kannalta hukkaan. 77 % alkuperäisen rehukasvin energiasta ja ravintoaineista jää näin hyödyntämättä.
Kun suositaan kasvisruokailua, yhtenä tarkoituksena on syödä ravintoa ilman tällaista välikättä, joka tuhlaa ravinnon sisältämää energiaa. Noin 400 kiloa viljaa sisältää energiaa kaurahiutaleen muodossa 142 000 kcal, kun 92 kiloa sianlihaa sisältää energiaa 20 000 kcal. Viljamäärä sisältää siten itse asiassa seitsemän kertaa enemmän energiaa, jolloin samalla ruoan energiamäärällä, jolla kasvatetaan yksi lihasika, saisi ravintoa seitsemän kertaa suuremmalle ihmismäärälle energiamäärään suhteutettuna. Tietysti on huomioiitava viljan sisältävän vähemmän proteiinia kuin lihan, jolloin viljan lisäksi tulisi syödä palkokasveja (minkä takia sioillekin syötetään esimerkiksi soijaa).
Edellä esitettyjen esimerkkien valossa ihmisten kannattaisi opetella hyödyntämään viljaa ja muita tuotantoelämille syötettäviä ravintoaineita ruokavaliossaan entistä enemmän. Tietenkään niin kauan, kun teemme pääosin fyysisesti kevyttä työtä, emme voi palata entisaikojen huimiin viljankulutus määriin (viljan kulutus Suomessa), mutta periaatteessa voisimme lisätä viljojen osuutta ruokavaliossa vähentäen hiilihydraattien saantia muista lähteistä (kuten maidosta, virvoitusjuomista, karamelleista ym.). Toinen tärkeä muutos tästä näkökulmasta olisi, että osin nykyisen rehuviljasadon sijasta Suomessa voitaisi kasvattaa muita kasveja (hamppu, pellava, juurekset, kaalit, mansikka, sipuli, valkosipuli), joista osasta saataisi muutakin hyötyä (kuitukasvit) ravinnon lisäksi. Käyttämämme tuotantopanokset nykyiseen ruokavalioomme ovat huomattavan suuret saatavaan ravintosisältöön nähden.
Lähteet:
- Tieto Tuottamaan, 2006. Sian ruokinta ja hoito. Maaseutukeskusten liiton julkaisuja nro 1024.