Maidontuotanto
 |
 |
Suomessa juotiin vuonna 2007 nestemäisiä maitotuotteita 184 litraa, minkä lisäksi syötiin juustoa 17,5 kg ja jäätelöä 13,3 kg (kuvio 1.). Suomessa kulutetaan nestemäistä maitoa eniten maailmassa ja juuston kulutuksen osalta Suomi kuuluu myös kärkimaihin. Seuraavaksi eniten maitoa kuluu Islannissa ja Ruotsissa lähes yhtä paljon. Esimerkiksi Saksassa kuluu maitoa puolet vähemmän kuin Suomessa ja Japanissa maitoa juodaan vain n. 3 kg henkeä kohden (Maito ja Terveys ry:n tilastot). Suomi onkin varsinainen maitomaa ja siksi suomalaisissa ravitsemussuosituksissa oletettavasti ylikorostetaan maidon juomista tai sisällyttämistä vegetaristiseen ruokavalioon.
Miksi sitten suhtaudumme kielteisesti maidontuotantoon ja kuluttamiseen tuotantoeläinten kohtelun kannalta?
Maidontuotanto rasittaa lehmiä
Lehmät tuottavat muiden nisäkkäiden tavoin maitoa jälkeläisiään varten. Jalostamalla on saatu aikaan nautarotuja, jotka tuottavat maitoa moninkertaisesti vasikan ravinnontarpeeseen nähden. Runsaimmin lehmä tuottaa maitoa heti poikimisen jälkeen, mutta säännöllisesti lypsettyjen ja runsaasti ruokittujen lehmien maidontuotanto jatkuu seuraavan tiineyden loppupuolelle saakka. Vähän ennen poikimista maidon tulo ehtyy ja lehmän sanotaan olevan ummessa.
Runsas maidontuotanto rasittaa lehmiä, ja ne kärsivät erityisesti utaretulehduksista (tutkimus utaretulehduksista). Liikunnan puute ja huono hygienia lisäävät utaretulehdusten ja kivuliaiden sorkkasairauksien riskiä. Nämä ovatkin hedelmällisyysongelmien lisäksi yleisimpiä syitä lypsylehmien poistoon.
Olosuhteet navetassa
Lehmä on sosiaalinen eläin, jolle on erittäin tärkeää päästä kanssakäymiseen lajitovereidensa kanssa. Luontaisesti naudat laiduntavat laumoina laajoilla alueilla. Suurin osa, noin 80 % suomalaisista lypsylehmistä elää kytkettynä parsinavetassa, jossa luontainen käyttäytyminen ei ole mahdollista. Liikkumisen ja sosiaalisen kanssakäymisen lisäksi kytkyet rajoittavat nautojen kehonhoitoa ja makuulle asettumista.
Parsinavetassa lehmät seisovat koko talvikauden betonialustalla, joka voi olla osittain ritilää. Kova alusta vaikeuttaa lehmän makuulle menoa ja aiheuttaa hiertymiä. Lehmien koon jatkuvasti kasvaessa parret ovat monissa navetoissa jääneet liian lyhyiksi, jolloin lehmät joutuvat seisomaan takajalat lantakourussa, makaaminen on epämukavaa ja lehmät likaantuvat. Pakollinen toimettomuus aiheuttaa parteen kytketyille lehmille stressiä, joka oireilee tyypillisesti kaavamaisena kielenpyöritysliikkeenä. Stereotyyppinen kielenpyöritys voi olla myös oire siitä, etteivät lehmät saa riittävästi karkeaa korsirehua märehdittäväkseen.
Jaloittelu ja laiduntaminen
Vuodesta 2006 alkaen kaikki maidontuotantoa varten pidettävät lehmät ja hiehot on päästetty laitumelle tai ainakin jaloittelutarhaan vähintään 60 päivänä touko-syyskuun välisellä laidunkaudella. Laiduntaminen on ollut yleinen, mutta työläytensä vuoksi vähentynyt käytäntö. Vähäisemmästä jaloittelustakin on etua, mutta erityisesti laidunnus kohentaa lypsylehmien hyvinvointia monella tavoin.
Liikunta joustavalla alustalla parantaa sorkkaterveyttä ja lihaskuntoa. Laitumella lehmät voivat elää sosiaalista laumaelämää, syödä ja märehtiä vapaasti ja ne mahtuvat esimerkiksi lepäämään täysin ojentautuneina. Osa-aikainenkin laiduntaminen parantaa lehmien tuotosta, sillä tuore ruoho on naudalle parasta ravintoa. Joillakin tiloilla naudoilla on mahdollisuus ulkoiluun myös talvella navetan yhteydessä olevassa jaloittelutarhassa. Jos naudat totutetaan vähitellen viileneviin olosuhteisiin, kuivat pakkaskelit eivät ole niille mitenkään haitallisia.
Luomulehmien olosuhteet
Luomumaidon tuotannossa nautojen tilavaatimukset ovat noin kolmasosan suuremmat tavanomaiseen tuotantoon annettuihin suosituksiin verrattuna ja vaatimukset ovat tiukemmat vuoden 2000 jälkeen rakennetuille tuotantotiloille. Vähintään puolet lattiapinta-alasta tulee olla kiinteää. Vuoteen 2010 asti kestävän siirtymäkauden ajan luomulehmiä saa pitää parsinavetassa, mutta tällöin eläinten on päästävä kesällä laitumelle ja ulos jaloittelemaan ympäri vuoden vähintään kaksi kertaa viikossa. Poikivaa lehmää ei saa pitää kytkettynä. Pihatoissa kasvatettavat luomulehmät voivat joillakin tiloilla olla talvikauden sisällä, mutta laidunkaudella kaikkien luomunautojen on päästävä päivittäin laitumelle. Eläimet ruokitaan pääsääntöisesti omalla tilalla kasvatetulla luonnonmukaisesti tuotetulla rehulla ja lajinmukaisen karkearehun käyttöä korostetaan.
Kuvio 1. Suomalaisten keskimääräinen maitotuotteiden kulutus henkeä kohden vuosina 1998 ja 2007 (Maito ja Terveys ry:n tilastot)