Kananmunien tuotanto
Munivia kanoja on Suomessa 3,1 miljoonaa. Munantuotantoa varten kasvatettavia kananpoikia ja nuorikoita on yli 950 000. Kukkoja, joita pidetään lähinnä siitostarkoituksiin, on noin 12 000, vaikka puolet kuoriutuvista kananpoikasista on kukkoja. Kanojen määrä Suomessa on vähentynyt puoleen viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Tuotettujen munien määrä on samaan aikaan vähentynyt vain kolmanneksen, eli kanat on saatu jalostuksella, tehostetulla ruokinnalla ja valo-ohjelmilla munimaan 30 % enemmän. Suomalaisten kananmunankulutus on keskimäärin 9,3 kg eli reilut 150 munaa vuodessa.
Kanat aloittavat munintansa noin 20 viikon ikäisinä, pari viikkoa sen jälkeen kun ne on siirretty kasvattamoista munintakanaloihin. Nuoret kanat munivat parhaiten, minkä vuoksi kanoja pidetään yleensä vain yhden munintakauden ajan eli noin 12–14 kuukautta.
Kanojen luontainen käyttäytyminen ja vuosirytmi
Kanojen luontaista käyttäytymistä on muun muassa ympäristön tutkiminen, maan kuopsuttelu ja hiekkakylpyjen ottaminen. Siipien ja jalkojen venyttely sekä siipien räpyttely ja höyhenpuvun sukiminen ovat tärkeitä rentoutustoimintoja. Kanat pyrkivät ryhmässä yhdenaikaiseen toimintaan sekä säilyttämään yksilöetäisyyden etenkin ruokaillessa. Kanalinnuilla on myös luonnollinen tarve hakeutua suojaisaan pesäpaikkaan munimisen ajaksi sekä lentää yöksi korkealle turvaan petoeläimiltä.
Kanat ovat laumaeläimiä, joille luontainen parven koko on noin 5-20 kanaa ja muutama kukko. Yli 80 kanan ryhmissä kanat eivät enää pysty tunnistamaan toisiaan, jolloin kanayhteisölle tärkeän arvojärjestyksen muodostuminen ei onnistu ja häiriökäyttäytyminen yleistyy.
Kanojen hyvinvointiongelmat
Tuotanto-oloissa kanat kärsivät erityisesti tilanahtaudesta ja lattiakasvatuksessa parvien liian suuresta koosta. Ahtaus ja virikkeettömyys aiheuttavat toisiin kanoihin kohdistuvaa aggressiivisuutta, etenkin jos alaryhmien muodostaminen ei onnistu. Kanat nyppivät höyheniä irti toisistaan myös yrittäessään purkaa luontaista toiminnan tarvettaan. Höyhenten nokkiminen ja häiriökäyttäytymisen kehittyminen kannibalismiksi on tavallista kaikissa tuotantomuodoissa. Monissa maissa kanoilta leikataan nokka poikki kannibalismin aiheuttaman kuolleisuuden vähentämiseksi. Suomessa nokan leikkaaminen on kielletty.
Suuri osa munijakanojen käyttäytymisongelmista on seurausta kasvatuskauden virikkeettömistä ja luonnottomista oloista. Vailla emon hoitoa ja opastusta varttuneet kananpojat eivät opi yhdenaikaistamaan käyttäytymistään. Tutkimusten mukaan ongelmia voitaisiin ennaltaehkäistä käyttämällä kasvattamoissa keinoemoja ja suuntaamalla kanojen toimeliaisuus lajitovereiden sijasta virikkeisiin. Pehkua ja erityisesti eri korkeuksille sijoitettuja orsia tulisi olla tarjolla kasvatuksen alusta alkaen. Orret toimivat myös ahdisteltujen lintujen pakopaikkoina. Myös pehkun seasta etsittävää karkearehua voisi käyttää virikkeenä.