Suomalaiset ravitsemussuositukset
- Ravitsemussuositusten mukaan ihmisen ruokavalion tulisi koostua pääosin kasviperäisistä elintarvikkeista
- Vaikka ravitsemussuosituksissa painotetaan sekaruokavalion tärkeyttä, annetaan niissä ohjeita kasvisaterian oikeanlaiseen koostamiseen
- Ravitsemussuositukset perustuvat suurelta osin suomalaisen elintarviketeollisuuden ja maatalouden intresseihin
- Onkin mahdollista, että tiettyjä elintarvikkeita suositellaan käyttämään runsaasti, koska niillä on toistaiseksi merkittävä asema suomalaisessa elintarviketaloudessa
Suomalaiset ravitsemussuositukset perustuvat valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksiin. Sen jäsenet ovat ravitsemusasioita käsittelevien viranomaisten, kuluttaja-, neuvonta- ja terveydenedistämisjärjestöjen, sekä teollisuuden, kaupan ja maatalouden järjestöjen edustajia. Vastaava elin on myös kouluruokailusuositusten taustalla. Ravitsemussuositusten laadintaan on siten osallistunut monen eri alan osaajia ja oletusarvoisesti terveyden kannalta ravitsemussuositukset edustavat alan parasta kansainvälistä tietämystä sovellettuna Suomen olosuhteisiin.
Energiaravintoaineiden osalta suositellaan hiilihydraattien muodostavan 50-60 % päivän energian saannista, rasvojen 25-35 % (lähinnä kasvirasvoja) ja proteiinien 10-20 %. Tämän lisäksi on tietysti suositukset vitamiinien ja kivennäisten saannille, mutta yleensä monipuolisesta ruokavaliosta saa niitä riittävästi energiaravintoaineiden yhteydessä.
Käytännössä suositukset tarkoittavat, että päivittäisen energiantarpeen ollessa 2 000 kcal, siitä 1100 kcal tulisi hiilihydraateista, 600 kcal rasvoista ja 300 kcal proteiineista. Tällaisella energiantarpeella tulisi siten syödä n. 280 g hiilihydraatteja, 67 g rasvoja sekä 75 g proteiineja, jotka jaetaan päivän viidelle aterialle, aamiaiselle, lounaalle, välipalalle, päivälliselle ja iltapalalle. Yhden aterian tulisi tällä energiantarpeella sisältää n. 55 g hiilihydraatteja, 13,4 g rasvoja ja 15 g proteiineja, mikäli jokaisella aterialla syödään yhtä suuri annos.
Nykyisessä suomalaisessa ruokavaliossa hiilihydraatteja saadaan lähinnä kasviperäisistä ruoka-aineista, eniten mm. leivästä, pastasta, viljoista ja perunasta, joista myös saadaan osa proteiineista. Rasvoja saadaan nykyisin paljon rypsiöljypohjaisista margariineista, muista kasviöljyistä, pähkinöistä sekä joistain eläinperäisistä tuotteista. Proteiinit saadaan suurelta osin eläinperäisistä ruoka-aineista, lihoista, maidosta, kananmunista ja pienissä määrin sisäelimistä (Finnravinto 2007).
Kaikin puolin ravitsemussuositukset antavat viitteitä siihen, että oikein koostettu sekaruokavalio perustuu suurelta osin kasviperäisiin elintarvikkeisiin. Ravitsemussuosituksissa on myös selkeä ohjeistus siitä, miten kasvisruokavalio koostetaan. Eläinperäisten ruoka-aineiden käyttösuosituksia perustellaan sekä ruokakulttuurilla että proteiinien laadun ja tiettyjen vitamiinien saannin kannalta.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö kasviproteiinit, joita saa runsaasti vaikka soijasta ja linsseistä viljatuotteiden lisäksi olisi aivan yhtä hyviä proteiinin lähteitä. Esimerkiksi palkokasvit eivät yksinään sisällä kaikkia elimistön tarvitsemia aminohappoja (proteiinien rakennusosia) riittävässä määrin, eivätkä viljat, mutta palkokasvit ja viljat täydentävät toistensa puutteita ( Peltosaari ym., 2002). Viljassa on niukasti lysiiniä, mutta runsaasti sitä löytyy palkokasveista, jolloin palkokasvit täydentävät viljaproteiinien niukkaa lysiinipitoisuutta. Jos syöt päivän aikana leipää, puuroa, pastaa tai riisiä ja näiden lisäksi palkokasveja, on ruokavaliosi aminohappokoostumus täydellinen ja vastaa samaa kuin sekaruokavalion.
Koska ravitsemussuositukset on laadittu terveyden, suomalaisen ruokakulttuurin, suomalaisten yritysten sekä maatalouden intressien pohjalta, se näkyy myös suosituksina nauttia tiettyjä elintarvikkeita. Vaikka taustalla olisi paljon terveydellisiä näkökulmia, on huomioitava myös maatalouden ja elintarviketeollisuuden intressit. Suomalaiset esimerkiksi juovat eniten maitoa maailmassa ja Suomessa on viime vuosikymmenet vahvasti panostettu maitotuotteisiin, jolloin tämä näkyy ravitsemussuosituksissa ehkä maidon ylikorostamisena. Toisaalta sivulta 41 löytyy toteamus: ”Kalsiumilla täydennetyillä elintarvikkeilla voidaan lisätä niiden henkilöiden kalsiumin saantia, jotka eivät voi tai halua käyttää maitovalmisteita.”.
Ravitsemussuositukset eivät huomioi ympäristöarvoja, tuotantoeläinten kohtelua tai maailman nälkäongelmaa siitä näkökulmasta, mikä voisi olla osaratkaisuna ympäristöongelmiin, eläinten parempaan kohteluun tai maailman nälkäisten ruokkimiseen. Ravitsemussuositukset perustuvat ensisijaisesti terveyden ja talouden näkökulmaan ja elintarviketeollisuus sekä kotieläintuottajat hyötyvät nykyisestä ravitsemustilanteesta siinä määrin, että tietyistä ruokatuotantoon liittyvistä ongelmista tahdotaan vaieta. Tätä näkökulmaa tahdomme erityisesti korostaa tämän kampanjan yhteydessä, sillä mielestämme asiaan ei toistaiseksi suhtauduta riittävän vakavasti valtion tai yritysten tasolla.
Lähteitä:Peltosaari L, Raukola H & Partanen R, 2002. Ravitsemustieto. Otavan kirjapaino Oy, Keuruu.